Minusta tuli ammatiltani insinööri vuonna 2019. Olin tosin jo sitä ennen tehnyt verkkotuotantoa ja dataan liittyviä töitä, Vasta viimeisten kuuden tai seitsemän vuoden aikana minua on alettu kutsua tosissaan "insinööriksi".
Ensimmäinen asia, joka yllätti minut, kun tulin jäseneksi, oli, Sisällä olevien ihmisten "vapaus". He eivät voineet nousta aamulla ylös, unohtivat mennä kokouksiin, eivät tulleet ajoissa paikalle. Näitä asioita ei usein näe muissa ammateissa, mutta täällä ne olivat arkipäivää. Mutta työ tulee silti tehtyä. Googlen etupakettiin kuuluu lounas ja pitkät lomat. Minusta se oli todella siunattu ammatti.
Mutta juuri siksi meillä on mielestäni "insinöörivelvollisuus". Koska juuri nyt maailma alkaa kääntyä hetkessä. Tekoälyn myötä joukkoirtisanomisista on tullut todellisuutta. Japanissa se tapahtuu usein irtisanomisen muodossa, Juuret ovat samat. Tekoäly poistaa ihmisen "epätasaisuuden". Tekoäly täyttää hellittämättä aukkoja kyvyssämme nousta aamulla ylös tai keskittyä. Tekoäly täyttää lakkaamatta aukkoja.
Se käy ilmi jo Claude Code and Cursorista. Ne liikkuvat nopeammin, tasaisemmin ja ilman lepoa kuin ihmiset. Siksi insinöörit tietävät sen, 996 ylityöllistämisen kulttuuri. Kukaan ei voi syyttää heitä. Mutta varmaa on vain se, että se ei johda ihmisen onnellisuuteen.
Yleisellä palkkatasolla mitattuna insinöörit ovat edelleen hyvässä asemassa. Se on edelleen hyvin palkattua työtä, jos tavoitteena on taloudellinen arbitraasi. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin "onnellisuus".
Vanha insinöörikulttuuri... Aikoja, jolloin saattoi koodata koko yön ja nauraa kavereiden kanssa, Tekoäly on jo tuhonnut ne. Jäljellä on nyt hiljainen tyhjiö, jossa ihmiset seisovat tehokkuuden toisella puolella.
Miten täytämme tuon tyhjiön? Mielestäni se on insinöörien tehtävä tulevaisuudessa.